Röllille sunnuntain näyttelystä tulokseksi H! Kerrassaan mahtavaa! (Jos et ymmärrä miksi moinen hehkutus, kannattaa käydä vilkaisemassa Röllin näyttely"menestystä" saavutusten alta...)

Sunnuntain reissu oli muutenkin ihan mukava, vaikka matkaa olikin aika lailla ja aamulla herätessä viideltä mietin että mikäs järki tässä nyt olikaan lähteä juuri TUON koiran kanssa NÄYTTELYYN ja vielä NOIN KAUAS. Yllättävän paljon järkeä näköjään, koska sehän kerrassaan kannatti. ;) Kiitokset myös Elinalle joka lähti mukaan seuraksi. Kamera jäi aamu-unessa vielä kotiin, joten kuvasatoa ei tällä kertaa näyttelystä ole.

Syksylle on odotettavissa Röllille myös Golden Ringin luonnetesti. On mielenkiintoista nähdä millaisen tuloksen Rölli sieltä saa, Kennelliiton luonnetestissähän tuli käytyä pari vuotta sitten ja siitä jäi erittäin hyvä kokemus. Joskin, fiksumpaa olisi ehkä ollut käydä molemmat testit pienemmällä välillä (eikä antaa välissä kulua vuosia - miten se aika niin nopeasti meneekin?), mutta niinhän sitä sanotaan että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Harrastussaralla VEPE on päätynyt tauolle kelien viilennyttyä ja nyt on ohjelmaan jäänyt vain agility. Agilityssä on viime aikoina vähän tökkinyt koko homma, joten siihen olen yrittänyt nyt itse saada puristettua enemmän tarmoa ja lisäksi tuonut rinnalle taas tokoilua. Tavoitteena siis koko homma paremmin hallintaan ja Röllin aivotkin mukaan touhuun.

Aivottomuutta on ollut ilmassa kyllä vähän enemmänkin, eli Elvis alkaa enteilemään murkkuikää pienellä protestoinnilla, "en-minä-mitään-kuule" -asenteella ja ennen kaikkea egon kasvatuksella. Rölli tuntuu saaneen tästä "varjo-murkkuiän" ja nyt ollaankin sitten tiukemmalla linjalla muistuteltu että kukas täällä päättääkään että mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Elvis keksi myös jonkun aikaa sitten olevansa iso pelottava vahtikoira ja naapuriemme riesaksi on siis opetellut oikein kunnon haukkumisen (ei mitään varoitus "wuf":ia vaan kunnon "ouwoufwouwouf" -haukun) aina poikien ollessa yksin kotona ja kun joku tulee kotiin. Ilmeisesti sen verran saatiin jo hommaan edistystä, että enää Elvis ei hauku ohikulkijoita eikä oletettavasti päivällä niin kauan kun kukaan ei meidän sisäpihalle tule, mutta minulle ja Janille haukkuu kyllä heti kun tunnistaa jo askeleista. Seinänaapureilta toivon kärsivällisyyttä - tilanteeseen on puututtu, mutta vahtikoiraa on vaikea saada haukuttomaksi. Tavoitteena olisi että yksi haukahdus tai varoitus riittäisi - etenkin jos tulija on silloin jo eteisessä ja kertonut kuka kotiin tuli. Harjoitukset siis jatkukoon.

- Saara -