Päivitys olikin tarkoitus laittaa nettiin jo syyskuun puolella, mutta jotenkin tämä tästä taas venähti. Tuleepahan sitten ainakin kerralla enemmän tavaraa...

Elviksen ensimmäinen sairastelu-episodi on takanapäin. Tai paha puhua sairastelusta, kyseessä oli siis lähinnä tapaturma. Syyskuun puolivälin tienoilla kävi nimittäin niin, että Elvis onnistui kotona kumirengas -lelulla itsekseen leikkiessään telomaan vasemman etujalan peukalonkyntensä (siis virallisemmin kannuskynsi). Nykäisi jotenkin hullusti, vingahti ja se vuoti hieman vertakin, tosin ei merkittävästi. Suojasimme sideharsolla ja verenvuoto hiipui mutta muutaman päivän sisään ärtyi kuitenkin ja alkoi taas uudelleen vuotamaan. Lisäksi kynsivalli turposi, joten varailimme sitten Elvikselle eläinlääkäriaikaa.

Tutkittaessa selvisikin sitten, että halkihan se kynsi oli (oli kuitenkin ihan paikoillaan eikä kovin hyvin silmin nähtävissä) ja ihan tyveen asti. Näin ollen Elvis sai elämänsä ensimmäisen rauhoitteen jonka vaikutuksen alaisena sitten koko kannuskynsi poistettiin. 10 päivän antibiootti + kipulääkekuuri ja ohjeistus vaihtaa haavan side päivittäin oli reissun saldo. Niin ja se maailman inhottavin kapistus, eli muovikauluri joka pitäisi huolen siitä että yksin ollessa se sidepaketti myös pysyy jalassa.

Elvis ei missään vaiheessa erityisemmin haavaa aristellut ja turvotus laski nopeasti, samoin kuin haavakin parani ihan silmissä. Antoi reippaana poikana ihan hyvin vaihtaa sideharsoa ja pujotella sukkaa päälle ulkoillessa, selviydyin siitä itseksenikin Janin suunnattua parin päivän työreissulle tuona aikana. Muovitötteröä pidettiin päässä vain yksin ollessa, mutta siitä huolimatta sai tötterö kovia naarmuja ja kolhuja - ja Elviksen kaulan turkki ohennuksen. Lääkkeet menivät ihan ongelmitta alas ruoan mukana, tosin kuurin loppupuolella alkoi syöminen vähän tökkiä. Kaikki kuitenkin saatiin nautittua ja lääkekuurin jälkeen alkoi ruokakin maistua paremmin. :D

Lääkekuurin toiseksi viimeisenä päivänä Elvis kuitenkin päätti, että nyt riittää, eli kun pääsin töistä kotiin roikkuikin tötterö vain yhdestä kiinnikkeestä enää koiran kaulassa olevassa pannassa ja repsotti siis vielä ihan avonaisena. Lisäksi tietysti sideharso oli nykerretty irti ja sekä harso että teippi oli siistinä märkänä myttynä lattialla. Koska sidetarpeet alkoivat olla ihan loppu, haava jo ihan parantuneen näköinen, kuuria enää vain päivä jäljellä ja tötterö tuhottuna päätimme antaa asian olla ja syöttää vain lääkkeet loppuun. Eli ei sitten enempää tassua paketoitu. Tämä ei näyttänyt haittavan, eli on siis parantunut täysin. Kynttä siinä ei vielä ole, saa nähdä millä aikataululla semmoinen kasvaa. Lääkäri varoitteli myös, että tuleva kynsi saattaa kasvaa epämuodostuneena mutta se jää sitten nähtäväksi. Onpahan tällä hetkellä Janille yksi kynsi vähemmän leikattavaa. ;)

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna kävimme Röllin kanssa suorittamassa rotujärjestön oman, kultaistennoutajien luonnetestin. Siitä enemmän Röllin saavutuksista.

Syksy on muutoin sujunut normaaleissa merkeissä. Röllin kanssa ollaan agiliidetty ja painittu kontaktiesteiden ongelmien kanssa. Jos jollain on hyviä vinkkejä missä puomia voisi harjoitella arkielämässä, niin otan mielelläni vastaan. ;) Elvis ja Jani ovat puolestaan vähitellen aloitelleet tottistelua, olisi ehkä hyvä opetella muutakin kuin "koiriksi oloa" ja "kotikäskyjä". Röllin kanssa suunnittelin ihan jonkun sortin tokokurssille osallistumista, jotta päästäisiin työstämään tuota keskittymistä ja häiriöherkkyyttä - se voisi nyt olla jopa mahdollistakin kun työkuvioni ovat siirtyneet päivävoittoisemmiksi. :)

Ensilumi satoi viime viikolla ohuenohuena, niin ettei sitä oikein vielä lumeksi tunnistanut - joten sitä siis odotellessa nautitaan (osa nauttii, osa ei...) syksyn kurakeleistä.

- Saara -